Kettu itki Revon valitus
Kettu itki poikiansa Repo juosta reyätteli,
kiven päällä kyykyllänsä. pitkin vuorta voivotteli;
Sanopa sanoilla näillä: "Riu, rau, repo rukka! /.../
Tuoll´ on poikani poloisen, Tuoll´ on poikani poloisen,
kaikki tyyni tyttäreni, tuolla tyrmän tyttäreni:/.../
pispan pitkinä hihoina, Pispan pitkinä hioina,
papin paian kauluksina, papin paian kauluksina,
herrasväin heitaleena, herrojen hetalehina,
valtamiesten vaattehina. valtamiesten vaattehina.
Taianpa itekkin tulla Taianpa itsekin tulla, /.../
tuomarin turkin hihaksi, tuomarin turkin hioiksi,
nimismiehen niskan päälle. nimismiehen niskomiksi.
On tuota mieltähi minulla, On sitä minullai mieltä,
mutt´ on surma sukkelampi: mutt´ on surma sukkelampi:
– Suomen Kansan Vanhat Runot, 1918. -- Kanteletar, 1840.