Kettu itki Revon valitus
Kettu itki poikiansa Repo juosta reyätteli,
kiven päällä kyykyllänsä. pitkin vuorta voivotteli;
Sanopa sanoilla näillä: "Riu, rau, repo rukka! /.../
Tuoll´ on poikani poloisen, Tuoll´ on poikani poloisen,
kaikki tyyni tyttäreni, tuolla tyrmän tyttäreni:/.../
pispan pitkinä hihoina, Pispan pitkinä hioina,
papin paian kauluksina, papin paian kauluksina,
herrasväin heitaleena, herrojen hetalehina,
valtamiesten vaattehina. valtamiesten vaattehina.
Taianpa itekkin tulla Taianpa itsekin tulla, /.../
tuomarin turkin hihaksi, tuomarin turkin hioiksi,
nimismiehen niskan päälle. nimismiehen niskomiksi.
On tuota mieltähi minulla, On sitä minullai mieltä,
mutt´ on surma sukkelampi: mutt´ on surma sukkelampi:
– Suomen Kansan Vanhat Runot, 1918. -- Kanteletar, 1840.
TummaEi pojasta paimeneksi. - "Lehto laululla lepytä,
Pantihin kalan kutuhun. /.../ niin teki isätkin ennen."
Ei pojasta merelle miestä. - "Tuota itken, oi isoni,
Pantihin palon tekohon. /.../ ei minusta merelle miestä."
Suku jo surmata saneli: "Ahti uhreilla aseta.
"Mitä työstä tyhjän miehen!" niin teki isätkin ennen."
Taatto haudassa havasi. "Tuota itken, oi isoni,
"Mitä itket, heimon helmi?" ei tuli minulle tuttu."
"Tuota itken, oi isoni, "Tuli kytke kahlehisin,
ei minuhun metsä mielly." niin teki isätki ennen."/.../
Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
– Helkavirsiä, 1903.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti