N

e N d  g ame? No name 

N.P. oli kamppaillut henkisesti lakkautettuna liian kauan, ei sen tunnustaminen voisi mitään pahentaa. Odottamatta N.P:n elämänkumppani oli jättänyt hänet tämän parhaan nuoruuden ystävän vihkiäisten päätteeksi ja vaihtanut entisen tilalle tuon, jonka kanssa N.P:lla oli yhteistä vaivainen yhteisten facebookkavereiden joukko. Mother within You. Proposal. Exhaustion. Misogamia.

Kolmesti kielsit. Saisit surmasi. Petos ei ollut edes juolahtanut sinun mieleesi.

N.P. oli vuodesta toiseen tuskaillut rakastettunsa poissaoloa ja säännöllisiä, kuukausiakin kestäviä kaukomatkoja samaan aikaan kun kotona elettiin kovia aikoja. Eräänä iltapäivänä N.P. oli laittomasti irtisanottu unelmatyöstään kustannusalalta, ilmoitusluontoista. Huhun mukaan neuvottelee kustannussopimuksia muille taloille. Aamupahoinvointia. Lähtöpakettia ei tunneta. Vastassa ylivoimainen lakimies. Kenttä on pieni, tyttöseni. N.P:lla oli kuitenkin jo useampi tutkinto ja työkokemusta, joten toimettomaksi hän ei jäisi, vaikka vakaat ansiotyöt loppuisivat. Yhdessä he eläisivät kohtuudella, yrittäisivät nauttia kasvavasta vapaa-ajasta, kunnostaisivat puuvenettään ja luotaisivat saaristovesille aina kun aikaa vain liikenisi. Molemmat olivat saaneet työtarjouksia muuallekin Eurooppaan, mutta päättäneet jäädä toistaiseksi aloilleen. N.P. oli viettänyt nuoruudessaan pitkiä aikoja maailmalla opintojen, työn ja edellisen parisuhteensa vuoksi ja priorisoi pian kolmikymppisenä perheen, oman kodin ja rakkaan äidinkielensä matkalaukkuelämän edelle.

”Jätä avain poistuessasi, katoa. Ei kahta sanaa. Sinua ei ole kun palaan. Nyt on Suomi, sota. Uhrina saat
 pitää hyvänäsi häpeän.”

Aloe (Cure)

Jos nuoruuden talvipäivänä pakkaa matkatavaroitaan Volvon takakonttiin kaukana kotoa, alkavat varhaisaamun lämpimät tunnit olla mennyttä. Mitä nopeammin pääsisimme keskipäivän polttavasta porotuksesta matkaan ja mustavalkomanipulaatiosta eroon sen parempi. Olin juuri katkaissut hiomastani kuukiviriipuksesta puolet ja kiinnittämässä sydämenpuolikasta kaulaasi, kun posteljooni kurvasi eteemme ja nakkasi lennosta väliimme kirjekuoren. ”Hou, hou, mister postman! Pilasit juuri romanttisen hetkemme", sätit ja lisäsit: "Niin, tai hymyile kauniisti. Robby Muller elää yhä. Antaa tunteiden viedä." Nauroimme makeasti ja koppasit minut syliisi, lennätit ilmassa ympäri, ympäri, ympäri ja suukotit kasvoni vakaviksi. Katkelma Lizardista viilsi paperilennokkina ilmaa, tippui maahan ja jäi nelistämään jäljestämme ruohikolle.  

Autossa huvitimme toisiamme kuuntelemalla bluesia ja imitoimalla hillbilly-tanssia ahtaan etupenkin sallimissa rajoissa. Hyräilimme yhteen ääneen Red House Paintersin lailla Summer dress, separates You from all the rest, ja arvuuttelin sinulle katkelmia Sand-Manin lukemisen seuraamuksista. Rion funk soi syvällä maailman takapihalla. Minua ei huolettanut se, etten tulisi vielä aikoihin, jos koskaan, ymmärtämään lukemaani. Pablo Nerudalla, Lawrence F:n jazz-slameilla ja Howl´lla oli meille painavampaa sanottavaa.  Hemingwayn talolla pysähdyimme vain kuriositeettina matkallamme vedenalaiseen paratiisiin. Tervemenoa syvänvedenkauhu! Lähestyimme päiväntasaajaa ja tropiikin sydäntalvea tulipalopakkaset takanamme, muistathan; "Muukalaisten paratiisi", väreissä. Koralliriutat revontulina meren sinessä loimusivat though I saw the best minds...
 

Kuljimme merenrantahietikkoa auringonlaskua odotellen välillä riehaantuen tolkuttomiksi, toisinaan unohtuen kaktusten raukean varjon haaveisiin. Saatoimme olla lopen uupuneita, mutta mikään ei estänyt onneamme. Opetit minut syömään ostereita ja näytit kuinka aloen lehdistä saadaan haavoja hoitavaa voidetta. Todistimme senkin, kuinka avaruusraketti lähetettiin kuunkiertolaiseksi. Herätit minut unestani kahvinkeiton tuoksuun ja huumasit raikkaalla uinnin jälkeisellä olemuksellasi. Tuntui todella siltä, että välitit minusta juuri sellaisena kuin olin, keho itsessäni vain tuntui vieraalta. Menetin sydämeni välittömälle ja vilpittömälle viikinkiluonnollesi. Kuvittelin käsittäneeni jotain niistä ajan tunnoista, joilloin Akseli Gallen-Kallela trimmasi Bil-Bol -mainosposterinsa. Elehdin maalauksen vauhdinhurmatunnelman sinulle niin pittoreskisti kuin vain kykenin. Plakaatin kalevalaisessa teemassa Lemminkäinen tavoittelee Kyllikkiä kyytiinsä keinoja kaihtelematta. Ad Astran ylösnousemus saisi vielä odottaa tuloaan. Teknokratia ainakin ja murhe ja melankolia kaikki. Sanoit ymmärtäväsi; even all black, viljapellon helmasta rinnat paljaina kohoaa vielä kerran madonna. 

Valo helli helvetilliseen kaamokseen tottunutta mieltä ja oli helppo antautua turkoosina hohtavan maiseman vietäväksi ääneti. Päivänpaistetta seurasi kuitenkin äkillinen raekuuro, joka piiskasi näkyvyytemme tihkuvan sakeaan sumuun. Emme voineet kuin pysäyttää kulkumme keskelle valtatietä, sillä tuulilasinpyyhkimet katosivat huuruun ja ilmastointi kytkeytyi pois päältä. Kuuro rummutti kattopeltiä ukkosenjyrinällä, niin voimallisesti, että varpaita alkoi palella ja iho meni kananlihalle. Siinä mykkinä luonnon salamoinnista muistin äkkiä sähkeen. Uutinen Atlantin takaa! ”Onnea kaksosille! Ennen kuin aika ajaisi vanhan, raihnaisen naisen ohi, ehtisi se synnyttää monta riiviölasta.” Minun pitäisi heti palata, ehtisin jäähyväisiin. Vaihtovirtageneraattori kuumeni, ajokkimme olisi tätä menoa kraatereina ja perustuslaki mennyttä kalua. Sinun ei tarvitsisi lähteä perääni: Välillämme läiski valtameren pyrstö. 

Ja ellemme koskaan näkisi sokean lailla, muistojamme ei mikään veisi. Unelmat sekoittuisivat vanhetessamme ajan kohinaan. Vanhuuteen ja kertomusten valtamereen. Onhan Vanhus ja meri, vaikka jäävuorenhuiput sulavat ennätysvauhtia ja "Tsehovin isbergsmetod" on vaarassa. Miten käy, jos ihmisen ajatukset ja tunteet häviävät näkyvistä? Ehkäpä yhdeksänkymmentä prosenttia kätketystä säilyy turvassa tämän hetken hävitykseltä. Jos hait syövät kaiken saaliisi, vain haavi jää, kestät sen kyllä, taitosi eivät häviä. Jalostu ja säännöstele tuntosi tarkoin. Tunnekuohut tasaantuvat. Totuudellisuuden värit eivät haalistu.

Tasainen hyvä jää, kaikki jonka näimme, otava oli miekkakalamme, suolarae leimahdus lunta. Kallion uurteet kuin viisas vanhus. Kiitos kun otit minut mukaasi, muistan sen.