"Tätä monikkoa ei voi muuttaa yksiköksi ilman että kaikki muuttuu", avoin loppu sahaa syntymävalmista alkua.
Kaikki pyörii, huimaa. Luhistun kesken suudelman, kielenlyönnin kipu vasten palleaa. Tukehdun terroristasi. En koskaan enää unelmoi, en kirjoita – siten kostan.
Unelmatehdas on nälkäpeli, entinen rakkaus kalmo. & vice versa. Kulttuurista otettu kuva 4D-kaasuna olohuoneissa:
Terre sans pains -–; leivätön maa itkee nukkuvaa.
Viesti portofolionuorisolle: Lakatkaa tuhlaamasta aikaa curriculumien lähettelyyn ja jättäkää tylsät luennot väliin. Esseenne, tutkielmanne ja motivaatiokirjeenne parhaat palat otetaan opiksi ja otsikoihin, eikä teihin milloinkaan oteta yhteyttä. Tee itsesi tarpeelliseksi, siitä, synnytä ja viljele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti