Sans avenir

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>Okeanos>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

>

            Painovoiman ääni taukoaa,
                           vain vuorokauden voisi vaikea iäisyys enää tehdä kuolemaa.

Ja mais

"Tätä monikkoa ei voi muuttaa yksiköksi ilman että kaikki muuttuu", avoin loppu sahaa syntymävalmista alkua. 

Kaikki pyörii, huimaa. Luhistun kesken suudelman, kielenlyönnin kipu vasten palleaa. Tukehdun terroristasi. En koskaan enää unelmoi, en kirjoita – siten kostan.

Unelmatehdas on nälkäpeli, entinen rakkaus kalmo. & vice versa. Kulttuurista otettu kuva 4D-kaasuna olohuoneissa:

Terre sans pains -–; leivätön maa itkee nukkuvaa.

Spleen

Homage to Tarkovski: "Sight grows /.../ my strength..."

No, this is not the end of the world.

Dum venerit judicare

kleromantia

Qui pro quo

Hän on tuleva ja tuomitseva iäti arpoen 

M

Laguunin kalliopeili siteeraa marrasyön Tarantulaa,

liikumme hiljaa aavaa, lämpimien lastujen suunnalla

ihomme enne, adventin pimeys äärillään luottamusta.

Yhtä lenseää universumia kahden galaksin läheisyys.

M = m + 5 – 5 log r – a

Kun on a interstellaarisesta ekstinktiosta aiheutuva korjaus Linnunradassa ja vieraassa galaksissa, olkoon yhtäläisyytemme valoapimentävän pölyn kajossa, kokonaiskuva täydenkuun halo maan varjossa, ratamme solmussa.

Katalyein

Oletko ollut kuolla huoleen?  
Miten elätte muiston pysyvyydessä?
Selittääkö epäymmärryksesi toisen naisen puhe?

Syntyykö konfliktinne siitä, että hän tavoittelee puheella vuorovaikutusta, sinä hallintaa?

Huolessako on uuden alun juuri, sen kaavussako tahto ja toivo? 
Piiloutuminenko antaa rauhan kutsua sisintään esiin?  
Onko rakkautta muistuttaa, kuka toinen todella on?
Rakastettusiko huolii ja huolehtii vain itsestään?

Kärsitkö nyt kun kypsyn eheäksi?