Spleen

Homage to Tarkovski: "Sight grows /.../ my strength..."

No, this is not the end of the world.

Rukoilen lasta. Älä pakota minua polvistumaan maahan. En halua sekoittaa kaipuutani ja päähänpistojasi. Pitäkööt uskonsa, ulkokultaiset. Naisen kuuluu synnyttää.

Onnea ei ole olemassakaan. Eikä lapsi tarkoita onnea. Väestönkasvua on hillittävä.

Onhan mustaa, poltettua oranssia, vihreää. Viitta aukinapitettu. Lintuparvi sen alla. Höyhen peilissä.

Tuota ei hyödytä kääntää millekään kielelle.

Kyrillisistä kirjaimistani erottaa kyllä runouden aakkosia osaamatonkin.

Maksaako vaivaa koettaa tulkita tuntematonta kulttuuria?

Entä Spartacus, epäoikeudenmukaisuus, jokaisella ajalla on orjasotansa, etkö tunne velvoitetta nahoissasi?

En kestä mennyttä. Olet utopiaa. Mieleni on muualla.

Rakastajasi on kova syli. Unet unohtuvat. 

Haluan elää ikuisesti. Tulla Häneksi. Osaksi hänen kuviaan. En sinuiksi.

Entä kaikki tämä kauneus itsekseen muuttuva?

Hulluutta! Matkustan pois, toiselle puolen maapalloa. Palatakseni...

Poljet paikallaan.

Missä henkeäni ruokitaan suuremmalla ideologialla.

Olet pulassa, et tiedä, mitä tehdä kaikella vapaudellasi.

Marttyyri!

Tiedän paikan miehille, jotka pitävät naisiaan puutteessa: Unohdus.

Minulla on vain tämä miehuuteni, perimäni.

Pigs. Worms. Lice.

As You please. Ole sinä mitä ikinä tahdot --.

I will go my own way. Liian hetkellistä olisi aiheuttamasi ikävän hyöty. Menetystä et vielä ole kokenut. Et tunnotonta nälkää muutoksen.