So vertraulich und heimlich habe ich nicht leicht ein Plätzchen gefunden.
– Goethe
 |
Kolmekymmentäviisi sekuntia elämästä vie määrätä, ettei meitä enää ole. Että sinulla on toinen, kaltaiseni. Unohda! Kolmestakymmenestäkolmesta vuodesta kuusi, kahdeksan, kymmenen yhdessä tappoi minut hitaasti, teki muistin tyhjäksi. Askel askeleelta kuningattarelta revittiin siivet irti, listittiin ja nokittiin hengiltä. Kuhnurisi sokkopaarmoina syövät omiaan. Rikotusta sinisestä täplästä ei mitään tekoa – on toinen lähes vastaava tilalla. Kilju apua! Voi sekunnissa palaa loppuun, hajota.  Luottavainen  raataa luopuakseen vähin äänin keskusteluista ylimielisten kanssa muttei lakkaa tuntemasta verenimijöitä kielellään. Yhtä äkisti kuin hylkäsit omatuntosi, yhtä lujassa olkoon acediasi. Junassa perämies lapsenteossa. M inusta ei Casanovaa saa. Sieviä laivakissoja I laitureilla odottavina. Olkoon N iin. Raudanlujana, kovana, raa´asti N omaa elämäänsä elävä mies E kahtiajakaa murtamansa sydämet. ?? Poistaa tarpeettomiksi tekemänsä I menestyksensä tieltä. T Yhdellä painalluksella siitetyt H sitkeinä viiltoina selkäpiissä. A On murskana yhteinen hyvä, K aivovertauksiasi en nyt ymmärrä. meneillään esitys häpeän odysseiAsta A N ! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti