Rack`d carcases

IES.

Vaikka nujertaisit, ja repisit minut riekaleiksi, Rakkaus;

ei tämä kidutus ole kuolemaksesi,

jäähän arvottomiksi mestattujen jäänteiden anatomia.

Carte blance´ia

Viivana veto verkkoon, kuin vettä valaen. Loppu on kosmetiikkaa.

                                                                     Viiva vielä

Niin, totta nyt, se on toinen asia; mutta tuo nyt ei kestä ikuisesti. /.../ Ja sen tähden tahdoin puhella kanssasi. Sinä olet menetellyt kuten on pitänytkin. Minä ymmärrän sen, mutta sinun ei pidä toiste enää osoittaa itsepäisyyttäsi. /.../ Vaikka miksi en minä voisi toimia sinun hyväksesi, olethan sinä niin monet kerrat auttanut minua! Toivottavasti on meidän ystävyytemme noitten muodollisuuksien yläpuolella.

            -Tolstoi

Plywood

Saavu Poésien ekosolidaarisuus. Loittone sysimustan unen allekkainen enne:
Ja ekosolidaarisuus nousee, laskee painajainen.

En          En
pidä          pidä
sinusta          sinusta
enää     ei, en     enää – Caligula.

(Caligula) 

Miten tehdä luomisvoima näkyväksi, ennen kuin sen lähde on huvennut?

Another prick of the Wall

Another prick of a needle on the Wall this waltz this waltz this waltz take this
this waltz this waltz this waltz take this waltz this waltz this waltz this waltz this waltz this    

To live out and to learn how not to kick against the pricks this waltz this waltz this waltz take

Maying

Sano i begynnelsen var ordet.
Alussa oli sana.
Kohtalokkaasti.
Ödesdigert – sakta, högtidligt, i tårar.

Kohtalokasta – hitaasti, juhlavasti, kyynelehtien. 
Nyt, Hyvää tahtoa, ote Ingmar Bergmanin teoksen Den goda viljan suomennoksesta:

L: (pitkän hiljaisuuden jälkeen). Niin on. On se.
K: Minä olen aivan ymmällä. /.../
L: Mutta mitä maailmassa –?
K: Joskus mietin onko kukaan käsittänyt sisintä syytä siihen että teen niin kuin teen. Käsittääkö Lisen-neiti?
L: En minä niitä sisäisiä syitä.
K: Ette. Ette, ette. Se on selvä.
L: Jos sinnepäin rupeaa miettimään joutuu ihan hakoteille. Sillä niiden rouvan kutsumien "sisimpien syiden" taaksehan voi kätkeytyä muita syitä jotka ovat vielä sisemmällä. Ja niin edespäin. 

Neighing

Eräs ikimuistoinen ilta arvosteltavaksi. Ajan loputtomuus. Odotuksen hirvittävyys. Mikä näytelmä! Ilmiömäinen katu-vaudeville. Lavalla kättelevät Pim ja Pom. Rukousta, oksia, luita! Leivän pyynnöstä kahle. Rangaistus lupauksesta. Hirsi porkkanasta. Pihtipolvien tanssi nimeltä Pikkuvirkamiehen tekeytyminen Jumalaksi. Päälle päätteeksi poliittisen eläimen valitus ja tuho.

Onni ottaa huomioon olemassaolon totuus julkisissa töissä omimmassa olomuodossaan. Jumalaisen La Negritan imu. Kahdeksankymmentäviisiprosenttinen ilkialastomuus Metropolitan-museossa. Ja ikuisesti äitiään ikävöivät ja vaimonsa häpäisevät orvot rukkaraukat kohtalonsokeina "kantavat helvetin alastomille jotka ovat toisinaan niin sinisiä vielä tänään ja rauhallisia niin rauhallisia rauhallisuutta joka ollakseen välittävä ei silti ole sen vähemmän tervetullut".

Onni on nyt hyvä ja ottaa valkohatun sievästi päästään ja panee sen visusti pussiin ja pussin suun visusti kiinni.