Abiectio

Itse Venus, –

verbaali

viettien

topos

olet ja Veuf, –

vailla,

valmistumaton,

tihentymässä vasta.

Olet imenyt rintoja totuuden,

Gehennan tyrehtymätöntä verta

pakene et. Äntligen.

Inertia

Tunteen struktuuri,

arvojen vahva verka

tragedian alaisena.

Parasiittien palvelus,

pakon sanelemana

ilmenet tyhjyyteen.

Kestämättömien tilanteiden

liukuhihna kiihtyy, ei kulu
(tuiki tavallisten toimesta):

Peloteltu perääntymään.

Syrjäytetty yhteinen hyvä

naamioitu unohdukseksi,

aika viattomuutta vailla –

tilalla lahjottua sekundaa.

Pastoraalitutkintoja syyntakeettomille!

Naiiviutta näkemyksettömyyteen!

Mainoksia aistittomuuteen lisämaksusta!

Syntaktiton sivilisaatio surmaa kalleinta oeuvreaan.

Add and Remove

Win Hausfrau

Woman is double exposured as long as she is captured as two drains, Laundry in the wind.

Pretend as if You were but some frozen laundry in the wind, see who punts first.

Become the silky scarf You once wore, rase upp the sails

to the real borders of your inner rurality.

Pass the burning signature on the sailor´s anchor:

Travelogs of promised widowhood –
for the chosen portraitist of interest –

wilderness of cruelty beyond solitarity.

Give my love to the man-of-war,

seen it all, still not gained a one single virtue.  Please fill now in the virtues of humiliation.

The sea we won´t share, sister, is all Yours,

a stolen ring, another mantle of manslaughter.

A c c o r d

"Todellakin on alueita, joissa pesii täysin tuntemattomia lajeja. Tällaisilla alueilla jokainen löytö on tuntematon. Niitä ei ole edes nimetty. Retket näihin paikkoihin ovat suurta seikkailua." – A. D. Mbdrinov

"Ahkerat mehiläiset jättävät työnsä jutellakseen mukavia kuningatarmehiläisen luona. Kärpäset kiertelevät kuolleen kaakin päätä auringon laskiessa. Auringonkukat kuiskivat toisilleen kumarassa viidentenä päivänä. Voikukka tuli kaukaa tapaamaan lampea. Vesi ei värähtänyt." – Abbas Kiarostami

Absurdus

Out of tune, though on the air.

Sitä aikaa odotellessa, jolloin talous palvelee kulttuuria ja tapakulttuuri tavoittaa muun maailman.

Suomessa työelämässä pätevyyttä ja soveltuvuutta mitataan hyväveli-verkostoilla ja rekrytointifirmojen palikkatesteillä, mikä tarkoittaa, että kaiken aikaa päteviä ohitetaan, sivutetaan ja mustamaalataan. Kilpailumentaliteetti nujertaa luovuuden.

Syrjintä (include-exlude -politiikka) on Suomessa historiallisesti sisäänrakennettu kielikysymyksiin, kurittaminen jatkuu pääsykoekoneiston karsinnoissa ja kulminoituu humanististen aineopintovalintojen arvostuksen puutteeseen. Pisamenestyksestä huolimatta koulutuksen ja kulttuurisen pääoman merkitystä vähätellään. 

Taidekentällä etabloitumiseksi yksittäisiä toimijoita tehtaillaan keinotekoisesti menestyksekkäiksi brändeiksi. Legitimoinnin suomiformaatille ominaista ovat kutsukuratointikäytännöt. Kulttuurin kenttä on sokeutunut omassa sisäsiittoisuudessaan, ja vaarana onkin, ettei hyvää eroteta huonosta, vakavastiotettavaa naurettavasta. Käänteisesti, oikeutettu tunnustus ulkomailla ei välttämättä merkitse arvostusta Suomessa. Kyseinen tendenssi on vakava ongelma, se kumuloituu suoraan taiteilijatukijärjestelmään ja näkyy apurahapolitiikan yksipuolisina suosituskäytänteinä. Konflikti on valmis asetelmassa, jossa yhteiskuntaamme portinvartijapositioista hallitsee kaiketi mandaatteihinsa 70 – 80-luvuilla astunut sukupolvi, sen edustajat eivät näe syytä antaa sijaa usein itseään korkeammin kouluttautuneille ja kansainvälisesti verkottuneille marginaalisenkin kulttuurin ilmiöt tunteville ad hoceille oletettavasti koska pelkäävät tietämättömyytensä ja taitamattomuutensa paljastuvan.

Näkökyky ja kyky hyödyntää teknologiaa eivät ole yhtä kuin näkemys. Sokeus on vakava rutto, joka riivaa nihilististä yhteiskuntaamme. Kenen etu on, jos keskinkertaista sisältöä tarjoillaan kulttuurivientihankkeiden airuena?

Niin taidekenttä, vapaa sektori kuin julkishallinto ovat kuin villi länsi, jolta älymystökään ei säily suojassa. Asiantuntematon media mesenoi feikkiälymystöön lukeutuvia rasistisia potaskan puhujia, jotka edustavat Suomen establishmentia myös maan ulkosuhteissa. Monikulttuurisuutta demonisoidaan uhkana ja kansaa lietsotaan maahanmuuttajia vastaan ala-arvoisella vihapuhunnalla. Prekariaattia kohdellaan kuin lainsuojattomia, työttömiä kidutetaan odotustilassa ja lajitellaan hyvinvointivaltion rataskoneiston reunamille.

Katala on näiden raukkojen rajojen kansa sampoa jyvittäessään. Nykyajan "pyörävarkaat" ovat pahimpia, ne juuri ovat kehityksen tiellä, rikkovat systemaattisesti ihmissuhteita ja törmäyttävät radaltaan kaiken omien etujensa maksimoimiseksi. Sumuun, tähtisillat!

Täällä harjoitetaan näkymätöntä henkistä väkivaltaa, mikä on rikos ihmisyyttä vastaan.

Eläköön silti Sixten Korkman ja eläköön Jyrki Kiiskinen, eläköön – eläköön Helsinki school, eläköön Aalto yliopisto, eläköön Framet, Etlat, Eino Leino -seurat ja sekalaiset sikariklubit! Mutta tarkistuttakaa edes kielenkäyttönne.

Phantom

"On olemassa epärationaalisia ja sanoin kuvaamattomia väkivallantekoja, jotka silloin tällöin langettavat loisteensa hylättyyn moraaliin." – Salvador Dalí

On olemassa vaistonvaraisia ja puhtaasti hyveellisiä tekoja, jotka silloin tällöin jättävät varjoonsa kaiken turmeltuneen ja loistavat aavalla vapauden.

Deflection

On kaikki kadotettu hutera väline tulevaa vastaan, ja aika, tukahdutettua elämännielua ammollaan.

Ei edes kepeä rakkaus suojaa surulta, raskas suru varjelee rakkaudeltakin.

Kaikki rakkaus ei suo surulle sijaa, suru voi pedata tosi rakkaudelle tilaa.