"Miksi kaikki nämä merkit, jotka saavat minut epäilemään kieltä ja syöksevät merkityksiä ja hukuttavat toden kuviteltuun?" Godard kysyy. Foucault viittaisi yksinkertaiseen aakkosjonoon. Yhdistäisi kaikki kategoriat toisiinsa. Kohtaisi äärimmäisyyksien läheisyyden, odottamattoman naapuruuden, yhteisen paikan. Kiinnittyisi. Kavahtaisi kun hirviöitä alkaisi syntyä, kun kohtaamisten tila muuttuisi, liikkuisi ja häviäisi äkisti kokonaan ja kun vierekkäisyyden paikka tehtäisiin mahdottomaksi, hämärtyisi unohduksiin. Nopeasti ennen kuin kaikki menee pilalle, sillä jossain jakautumisen sääntö katoaa ja yhtyy taas toisaalla. Turhaan. Nyt se leviää. Ja vedestä on päästävä eroon. Kysyä tulisi tietysti Borgesilta itseltään ja F:ltä, joko tämä absurdius naurattaa.
Heikko valo, älä mene. Et heikkenisi enää.
/.../
Also
stehen noch Tempel. Ein
Stern
hat wohl noch Licht.
Nichts,
nichts ist verloren. /.../
-Celan (Engführung)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti