Out of tune, though on the air.
Sitä aikaa odotellessa, jolloin talous palvelee kulttuuria ja tapakulttuuri tavoittaa muun maailman.
Suomessa työelämässä pätevyyttä ja soveltuvuutta mitataan hyväveli-verkostoilla ja rekrytointifirmojen palikkatesteillä, mikä tarkoittaa, että kaiken aikaa päteviä ohitetaan, sivutetaan ja mustamaalataan. Kilpailumentaliteetti nujertaa luovuuden.
Syrjintä (include-exlude -politiikka) on Suomessa historiallisesti sisäänrakennettu kielikysymyksiin, kurittaminen jatkuu pääsykoekoneiston karsinnoissa ja kulminoituu humanististen aineopintovalintojen arvostuksen puutteeseen. Pisamenestyksestä huolimatta koulutuksen ja kulttuurisen pääoman merkitystä vähätellään.
Taidekentällä etabloitumiseksi yksittäisiä toimijoita tehtaillaan keinotekoisesti menestyksekkäiksi brändeiksi. Legitimoinnin suomiformaatille ominaista ovat kutsukuratointikäytännöt. Kulttuurin kenttä on sokeutunut omassa sisäsiittoisuudessaan, ja vaarana onkin, ettei hyvää eroteta huonosta, vakavastiotettavaa naurettavasta. Käänteisesti, oikeutettu tunnustus ulkomailla ei välttämättä merkitse arvostusta Suomessa. Kyseinen tendenssi on vakava ongelma, se kumuloituu suoraan taiteilijatukijärjestelmään ja näkyy apurahapolitiikan yksipuolisina suosituskäytänteinä. Konflikti on valmis asetelmassa, jossa yhteiskuntaamme portinvartijapositioista hallitsee kaiketi mandaatteihinsa 70 – 80-luvuilla astunut sukupolvi, sen edustajat eivät näe syytä antaa sijaa usein itseään korkeammin kouluttautuneille ja kansainvälisesti verkottuneille marginaalisenkin kulttuurin ilmiöt tunteville ad hoceille oletettavasti koska pelkäävät tietämättömyytensä ja taitamattomuutensa paljastuvan.
Näkökyky ja kyky hyödyntää teknologiaa eivät ole yhtä kuin näkemys. Sokeus on vakava rutto, joka riivaa nihilististä yhteiskuntaamme. Kenen etu on, jos keskinkertaista sisältöä tarjoillaan kulttuurivientihankkeiden airuena?
Niin taidekenttä, vapaa sektori kuin julkishallinto ovat kuin villi länsi, jolta älymystökään ei säily suojassa. Asiantuntematon media mesenoi feikkiälymystöön lukeutuvia rasistisia potaskan puhujia, jotka edustavat Suomen establishmentia myös maan ulkosuhteissa. Monikulttuurisuutta demonisoidaan uhkana ja kansaa lietsotaan maahanmuuttajia vastaan ala-arvoisella vihapuhunnalla. Prekariaattia kohdellaan kuin lainsuojattomia, työttömiä kidutetaan odotustilassa ja lajitellaan hyvinvointivaltion rataskoneiston reunamille.
Eläköön silti Sixten Korkman ja eläköön Jyrki Kiiskinen, eläköön – eläköön Helsinki school, eläköön Aalto yliopisto, eläköön Framet, Etlat, Eino Leino -seurat ja sekalaiset sikariklubit! Mutta tarkistuttakaa edes kielenkäyttönne.
Katala on näiden raukkojen rajojen kansa sampoa jyvittäessään. Nykyajan "pyörävarkaat" ovat pahimpia, ne juuri ovat kehityksen tiellä, rikkovat systemaattisesti ihmissuhteita ja törmäyttävät radaltaan kaiken omien etujensa maksimoimiseksi. Sumuun, tähtisillat!
Täällä harjoitetaan näkymätöntä henkistä väkivaltaa, mikä on rikos ihmisyyttä vastaan.
Eläköön silti Sixten Korkman ja eläköön Jyrki Kiiskinen, eläköön – eläköön Helsinki school, eläköön Aalto yliopisto, eläköön Framet, Etlat, Eino Leino -seurat ja sekalaiset sikariklubit! Mutta tarkistuttakaa edes kielenkäyttönne.
