Maying

Sano i begynnelsen var ordet.
Alussa oli sana.
Kohtalokkaasti.
Ödesdigert – sakta, högtidligt, i tårar.

Kohtalokasta – hitaasti, juhlavasti, kyynelehtien. 
Nyt, Hyvää tahtoa, ote Ingmar Bergmanin teoksen Den goda viljan suomennoksesta:

L: (pitkän hiljaisuuden jälkeen). Niin on. On se.
K: Minä olen aivan ymmällä. /.../
L: Mutta mitä maailmassa –?
K: Joskus mietin onko kukaan käsittänyt sisintä syytä siihen että teen niin kuin teen. Käsittääkö Lisen-neiti?
L: En minä niitä sisäisiä syitä.
K: Ette. Ette, ette. Se on selvä.
L: Jos sinnepäin rupeaa miettimään joutuu ihan hakoteille. Sillä niiden rouvan kutsumien "sisimpien syiden" taaksehan voi kätkeytyä muita syitä jotka ovat vielä sisemmällä. Ja niin edespäin.