Neighing

Eräs ikimuistoinen ilta arvosteltavaksi. Ajan loputtomuus. Odotuksen hirvittävyys. Mikä näytelmä! Ilmiömäinen katu-vaudeville. Lavalla kättelevät Pim ja Pom. Rukousta, oksia, luita! Leivän pyynnöstä kahle. Rangaistus lupauksesta. Hirsi porkkanasta. Pihtipolvien tanssi nimeltä Pikkuvirkamiehen tekeytyminen Jumalaksi. Päälle päätteeksi poliittisen eläimen valitus ja tuho.

Onni ottaa huomioon olemassaolon totuus julkisissa töissä omimmassa olomuodossaan. Jumalaisen La Negritan imu. Kahdeksankymmentäviisiprosenttinen ilkialastomuus Metropolitan-museossa. Ja ikuisesti äitiään ikävöivät ja vaimonsa häpäisevät orvot rukkaraukat kohtalonsokeina "kantavat helvetin alastomille jotka ovat toisinaan niin sinisiä vielä tänään ja rauhallisia niin rauhallisia rauhallisuutta joka ollakseen välittävä ei silti ole sen vähemmän tervetullut".

Onni on nyt hyvä ja ottaa valkohatun sievästi päästään ja panee sen visusti pussiin ja pussin suun visusti kiinni.

H: Well?

C: Zero. 
H: It´d need to rain. 
C: It won´t rain.
H: Apart from that, how do you feel?
C: I don´t complain. 
H: You feel normal?
C: I tell you I don´t complain. 
H: I feel a little queer.  -- Have you not had enough?
C: Yes! Of what?
H: Of this... this... thing.
C: I always had. Not you?
H: Then there´s no reason for it to change. 
C: It may end. All life long the same question, the same answers.
H: Get me ready. Go and get me the sheet.
C: Yes.
H: I´ll give you nothing more to eat. 

C: Then we´ll die. 

H: I´ll give you just enough to keep you from dying. You`ll be hungry all the time. 

-Beckett